Karsinnan tavoite ja edut

Visakoivulle on ominaista voimakas silmunmuodostus, josta on seurauksena usein haaroja ja oksarykelmiä. Visakoivun oksat ovat myös paksumpia kuin tavallisella rauduskoivulla. Mikäli halutaan tuottaa oksatonta sorvipuuta, visakoivun oksien karsinta on välttämätöntä.

Visakoivun pystykarsinnan tavoitteena on kasvattaa mahdollisimman pitkä, haaraton ja oksaton sorvauskelpoinen tyvitukki, joka on myös sisältä terve. Oksaton järeä sorvivisa on arvoltaan moninkertainen verrattuna oksaiseen visalaatuun (oksavisa), joten karsinnalla pyritään siirtämään oksavisaa mahdollisimman paljon sorvivisaksi. Karsinta vähentää haarojen, pystyoksien ja lahoavien paksujen oksien muodostumista ja siten vähentää myös lahovikoja ja visarunkojen apteerauksessa syntyvien hukkapalojen määrää.

Karsinnan tuomia etuja voidaan perustella myös muista näkökulmista. Karsinta edistää visakoivujen pituuskasvua – karsimattomista puista kehittyy yleensä lyhytrunkoisia, runsaasti haarovia puita. Karsinta myös vähentää tyvekkyyttä eli runkojen kapeneminen vähenee.

Talvisessa kuvassa on nuori koivu, jonka valkeasta rungosta lähtee tiheästi tummia oksia. Yksi oksista on selvästi muita paksumpi ja se on muodostanut matalalle koivuun haaran.
Karsimaton visakoivu kehittyy runsas- ja paksuoksaiseksi ja jää pienikokoiseksi. Punkaharju. Kuva: Risto Hagqvist

Lumisessa koivikossa on riveihin istutettuja nuoria koivuja, joista kaikista lähtee runsaasti lehdettömiä oksia. Koivurivejä on kuvassa useita.
Siementaimilla perustettu karsimaton visakoivikko. Visautumattomat puut erottuvat pisimpinä ja suorina. Visakoivujen karsinta olisi pitänyt aloittaa heti istutuksen jälkeisinä vuosina. Leivonmäki. Kuva: Risto Hagqvist

Rungon tulee olla myös sisältä terve. Sorvivisassa sallitaan kovaa lahoa tai värivikaa vain kolmasosa sorvipöllin latvapään läpimitasta, ja parhaissa oksavisalaaduissa sitä ei sallita lainkaan. Karsinta vähentää lahovikojen syntymistä, koska pienenä karsituista oksista leviää runkoon selvästi vähemmän vikoja verrattuna oksiin, jotka karsiutuvat myöhemmin itsestään ja paksumpina. Myös haarojen poisto jo varhaisessa vaiheessa karsinnan yhteydessä on tärkeää, koska vanhempien visakoivujen haarojen hangoista lähtee herkästi liikkeelle lahovika.

Oksattomalla sorvivisalla on paras menekki, kun taas heikompilaatuisten erien markkinointi on vaikeampaa. Visan tuotantomäärien kasvaessa nykyisestä, laadun merkitys korostuu entisestään. Karsimattomien ja huonolaatuisten visakoiden puuaineksen myynti voi siten olla tulevaisuudessa vaikeaa, kun taas oikein karsittu, järeä visa käy kaupaksi kaikissa markkinatilanteissa.

Varhain aloitettu ja oikein suoritettu karsinta parantaa edellä mainituista syistä huomattavasti visankasvatuksen taloudellista tulosta ja edistää puun markkinoille saantia.

Karsinta ei yksin riitä takaamaan menestyksekästä visan tuotantoa. Taimikoiden harvennus ja nuorten visakoivikoiden harvennushakkuut ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiä, hoitotoimia visakoivikoiden kasvatuksessa. Niiden avulla myös visojen kasvukunto saadaan pidettyä yllä. 

Comments are closed.