Geneettisesti hyvälaatuista visakoivun siementä voidaan tuottaa siemenviljelyksissä. Niihin istutetut valittujen, hyvälaatuisten visakoivupluspuiden vartteet pölyttävät toisensa, jolloin siemenistä kasvatettujen jälkeläisten visautumisprosentti on korkea, mikäli vartettujen puiden visautuminen on varmistettu emopuut kaatamalla tai vartteista kairaamalla.
Näin onkin menetelty ensimmäistä siemenviljelystä 353 lukuunottamatta. Sen osalta jälkeläisten visautumisen taso ja laatu voi vaihdella, mikä vähentää sorvitukin saantoa viljelmiltä. Jäljempänä esiteltävät kolme siemenviljelystä ovat kukin tuottaneet geneettiseltä laadultaan erilaista siementä, seuraavan siemenviljelyksen ollessa aina tässä suhteessa edellistä parempi.
Visakoivun siementä on maassamme tuotettu kaikkiaan kolmessa siemenviljelyksessä vuosina 1981–2012. Koivun siemenviljelysten tapaan ne olivat kaikki muovihuonesiemenviljelyksiä. Ne turvasivat tasalaatuisen ja hyvin visautuvan siemenen saatavuuden ja johtivat omalta osaltaan visakoivun viljelyn nopeaan lisääntymiseen 1980-luvun loppupuolelta eteenpäin.
Toiminnassa olleet visakoivun siemenviljelykset
Ensimmäinen visakoivun siemenviljelys, nro 353 alkoi tuottaa merkittäviä määriä siementä vuodesta 1985 lähtien. Viljelys tuotti siementä vuosittain 1–17 kiloa, mikä riitti tuon ajan taimitarha- ja metsäkylvöihin. Viljelykseen vartetut kantapuut olivat pääosin paukuravisoja. Tämän siemenviljelyksen vartteista osa osoittautui myöhemmin kairausnäytteiden perusteella heikosti visautuneiksi. Tästä syystä sen jälkeläisten visautumisen tason ja laadun on todettu vaihtelevan suuresti käytännön viljelmillä. Kärkkäisen ym. (2017) tutkimuksen aineistona olivat tämän siemenviljelyksen visautuneiksi varmistetut puut, jolloin jälkeläisten visautumisasteeksi saatiin taulukon mukaiset luvut 60–70 %.
Siemenviljelys nro 427 perustettiin vuonna 1990 korvaamalla siemenviljelys 353:n klooneista 14 tuon ajan parhaimmiksi arvioiduilla kantapuilla ja lisäämällä kloonien määrä 26:een. Kloonien valinnassa käytettiin muun muassa kantapuukortteihin merkittyjä tietoja puiden ulkoisista ominaisuuksista (visautuminen, rungon ja oksiston laatu, puun kasvu).
Siemenviljelys nro 453 oli aiempia viljelyksiä suurempi ja sisälsi vartteet 33 visakoivukantapuusta. Valitut kantapuut olivat paukuravisoja, joista oli kaatamalla varmistettu myös puuaineen visautuneisuus. Kantapuut oli valittu Päijät-Hämeestä (Sysmä, Hartola), Etelä- ja Itä-Savosta (Punkaharju, Kerimäki) sekä muualta eteläisestä Suomesta. Tärkein valintaperuste oli kaadettujen puiden rungon katkontapintojen kuviointi. Muita huomioon otettuja ominaisuuksia olivat kantapuiden rungon ja oksiston kasvutapa sekä puun kasvunopeus. Myös jälkeläis- ja kloonikokeiden tuloksia hyödynnettiin valinnassa. Tämä siemenviljelys alkoi tuottaa merkittäviä määriä siementä vuodesta 2010 eteenpäin ja sen tuotanto päättyi vuonna 2012. Sen jälkeläisten visautumisprosentiksi on arvioitu 60–70 % ja runkomuoto sekä oksaominaisuudet selvästi aiempia aineistoja paremmiksi. Tähän viljelykseen vartettujen puiden valintaan kiinnitettiin erityistä huomiota ja se tehtiin usean tekijän perusteella, joten voidaan olettaa siitä kerätyn siemenen olevan geneettiseltä laadultaan parasta tähän asti tuotetuista siemenviljelyseristä.
Menneinä vuosina toimineiden siemenviljelysten siemenillä perustettuja visametsiköitä on arviolta 4000 ha, ja ensimmäiset niistä ovat lähestymässä päätehakkuuikää. Visakoivun siemenviljelyksiä ei ole vuonna 2025 toiminnassa. Siemenviljelyssiementä on varastossa jäljellä noin kaksi kiloa taimitarhakylvöihin käytettäväksi.