Visakoivun viljelyaineisto voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: suvullisesti lisättyihin siementaimiin ja kasvullisesti lisättyihin kloonitaimiin. Nämä eroavat toisistaan tuotettavien taimien visautumisprosentin ja sisältämänsä perinnöllisen vaihtelun suhteen.
Visakoivun siemenestä kasvatettavien taimien visautumisprosentti, toisin sanoen visautuvien taimien osuus, vaihtelee suuresti siemenlähteen mukaan. Kasvullisesti lisätyillä kloonitaimilla visautumisprosentti on 100 %, toisin sanoen kaikki taimet visautuvat.
Visautumisprosentti eri siemenlähteistä kasvatetuissa sekä kloonaamalla tuotetuissa taimissa.
Suvullisessa lisääntymisessä tapahtuvan geenien uudelleenjärjestäytymisen (rekombinaation) johdosta siemenestä syntyvä taimi ei ole koskaan täysin vanhempiensa kaltainen. Sitä vastoin kasvullisessa lisäyksessä monistettavan kantapuun perintötekijät säilyvät muuttumattomina, mikä on erityisen tärkeätä juuri harvinaisten huippuvisojen kohdalla. Edellä sanotusta seuraa siten käytännössä, että siemensyntyisten visojen visautumisen laatu on lähes aina kloonitaimia heikompaa. Heikoiten visautuneet siemensyntyiset visat eivät kelpaa lainkaan visoina myytäviksi, vaikka ne visoiksi luokitellaankin.
Merkittävä ero on myös tuotetun aineiston perinnöllisessä vaihtelussa. Yhdestä visakantapuusta kasvullisesti lisätyt kloonitaimet ovat perimältään identtisiä ja edustavat yhtä genotyyppiä. Siementaimierän perinnöllinen vaihtelu on sen sijaan suurta, koska jokainen suvullisen lisääntymisen kautta syntynyt taimi on perimältään ainutlaatuinen. Lisäksi siemenviljelyksestä kerättyä siementä ovat olleet tuottamassa 24–33 visayksilön vartteet.