Visakoivua viljellään pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta myös pohjoisempana tiedetään visan kasvatuksen onnistuneen hyvällä kasvupaikalla, kun taimet on suojattu hirviltä ja poroilta.
Visakoivu vaatii viljavan ja valoisan kasvupaikan kehittyäkseen hyvin. Sen kasvatukseen soveltuvat erityisesti lehdot sekä lehtomaiset (OMT) ja tuoreet (MT) metsämaat. Myös hieta- ja multapohjaiset pellot sopivat visan kasvatukseen, sen sijaan hiesumaista vain rinnepellot.
Vähähappiset, tiiviit ja jäykät savi- tai hiesumaat, vedenvaivaamat alueet, turvemaat ja suot eivät sovellu visan kasvatukseen. Visakoivua ei tulisi myöskään viljellä hirvituhoille alttiilla alueilla ilman viljelmän aitaamista tai aktiivisia, monivuotisia karkotekäsittelyjä. Maisemallisesti visakoivu sopii hyvin asutuksen ja teiden lähelle.
Visakoivuviljelmän reunamilla taimet kärsivät reunametsän varjostuksesta ja kehittyvät kituen yleensä vinoiksi tai lengoiksi. Reunametsän vaikutus ulottuu itä-etelä-länsi-sektorissa lähes puiden pituuden mitan päähän, ja tuolla vyöhykkeellä kannattaisikin harkita esimerkiksi kuusen istutusta. Visakoivikon perustamisessa voidaan monilta osin soveltaa viljelyrauduskoivikoiden perustamisesta yleisesti annettuja ohjeita.
