Kloonitaimilla istutetut metsiköt

Taimikonhoito

Kloonitaimilla istutetussa visakoivikossa tehdään perkaus, eli poistetaan visakoivun taimia mahdollisesti haittaavat lehtipuiden (leppä, hieskoivu, pajut, pihlaja) vesat. Myös reunametsän siemennyksestä syntyneet rauduskoivun luonnontaimet poistetaan, koska ne etukasvuisina pian alkaisivat varjostaa visakoivuja. 

Pellolle riveihin istutettuja suorarunkoisia, nuoria puita, joiden rungoissa visautumisen merkkinä paukuroita. Maassa lunta.
Nuori mikrolisätyillä kloonitaimilla istutettu nopeakasvuinen 13-vuotias visakoivikko, jossa visautuminen jo näkyy selvästi. Punkaharju. Kuva: Risto Hagqvist

Harvennukset

Yli puolet 2000-luvulla perustetuista visakoivikoista on viljelty mikrolisätyillä kloonitaimilla. Niitä istutetaan hehtaarille siementaimia vähemmän, koska ne kaikki visautuvat – ja osin myös kustannussyistä. Perustamistiheyden ollessa 800 tainta/ha harvennuskertoja tarvitaan yleensä kaksi. Mikäli perustamistiheys on edellä mainittua alempi, esimerkiksi 400–600 tainta/ha (taimiväli vastaavasti 5–4 m), riittää yleensä yksi harvennuskerta sopivassa vaiheessa.

Mikäli metsikkö on perustettu nykysuosituksia suuremmalla viljelytiheydellä (esimerkiksi noin 1600 tainta/ha), tulisi harvennuksen jälkeen olla visakoivuja 800–900 runkoa/ha (puiden välinen keskimääräinen etäisyys 3,5–3,3 m). Ensiharvennuksessa poistetaan huonolaatuisia, sairaita tai vikaisia visakoivuja sekä visojen joukkoon mahdollisesti kasvaneita muita puulajeja ja varmistetaan riittävä valonsaanti latvuksille. Ensiharvennuksen jälkeen seuraavat kaksi harvennusta tulisi tehdä niin ajoissa, että parhaille puille vapautuu riittävästi tilaa ja elävän latvuksen osuus on noin puolet puun pituudesta. Oikein ajoitetut ja riittävän voimakkaat harvennukset edistävät visarunkojen visautumista, järeytymistä ja arvokasvua. Visakoivun kysyntä vaikuttaa osaltaan hakkuiden ajoitukseen.

Comments are closed.