Leikkaustekniikka

Oksaa karsiessa ei saa vahingoittaa oksan tyvilaajentumaa eikä rungon kuorta. Oksa leikataan poikki läheltä runkoa heti oksan tyvilaajentuman eli oksakauluksen jälkeen. Katkaisu tehdään suunnilleen suorassa kulmassa oksan pituussuuntaan nähden, jolloin leikkausjälki on likimain pyöreä ja haavapinta minimoituu. Rungon kuoren vahingoittamista oksan yläpuolella tulee myös varoa, etenkin työskenneltäessä isoilla leikkureilla korkealla tai voimasaksilla alempanakin. Oksakauluksen ja rungon kuoren vaurioista lähtee lähes aina väri- tai lahovika runkopuuhun. Onkin parempi jättää oksaan muutaman millin tynkä kuin rikkoa oksan tyvikaulus.

Lähikuva peukalonpaksuisesta, ruskeasta koivunrungosta. Miehen punahihainen vasen käsi pitää kiinni koivun haarakohdasta ja oikeassa kädessä olevat lyhyet leikkurit ovat puristuneet haarakohdasta erkanevaan ohueen oksaan.
Oksa leikataan kohtisuoraan oksan pituussuuntaan nähden heti oksan tyvilaajentuman jälkeen. Sysmä. Kuva: Ensio Soutamo
Koivun latvus kuvattu sinistä taivasta vasten. Tiheään lehvästöön on ujutettu neliskulmainen leikkurinvarren pää.
Typistystä käytetään pääasiassa vain nuorten kilpalatvojen tai pystyoksien kasvun hillitsemiseen lyhentämällä niiden päitä. Kevyet varsileikkurit sopivat tähän työhön. Loppi. Kuva: Erkki Oksanen / Luke

Visakoivu kehittää helposti vesioksia rungon karsittuun osaan, jos karsitaan liikaa tai rungolle tulee valoa esimerkiksi taimikon raivauksessa. Nuoret vesioksat tulee poistaa kevyesti sipaisemalla aivan kasvukauden alussa ennen oksien puutumista.

Kilpalatvojen ja oksien kasvua voidaan hillitä myös normaalin karsinnan ohessa typistämällä eli katkaisemalla verson ohuesta kärjestä osa, mutta ei koko haaraa tai oksaa. Typistämistä suositellaan erityisesti nuorille kilpalatvoille, jotta haaran kiinnittymiskohta ehtii vahvistua. Typistetty haara tai oksa on muistettava poistaa vuoden tai kahden kuluttua. Paksuja oksia (läpimitta yli 2 cm) ei tule typistää, koska ne voivat joissakin tilanteissa kuolla parissa vuodessa typistämisen jälkeen, jolloin niistä leviää nopeasti väri- ja lahovikaa runkoon.

Kilpalatvojen poistoa jatketaan niin korkealta kuin välineet antavat myöden. Aluksi työ voidaan tehdä varrettomilla oksasaksilla, mutta myöhemmin tarvitaan pitkävartisia leikkureita.

Lähikuva valkeasta ja muhkuraisesta koivunrungosta, jonka etupuolella kasvaa ylöspäin rungonmyötäisesti ruskea oksa.
Vesioksa kloonivisan rungon tyvellä. Kuva: Anneli Viherä-Aarnio

Lähikuva kasvavasta koivusta. Runkoon on jätetty sen eri puolille kolme paksuhkoa muutaman kymmenen senttimetrin mittaista, katkaistua oksatappia. Tuoheen on kirjoitetttu punaisella TP 8 ja sen ympärille on sidottu kaksi sinistä nauhaa.
Liian paksujen oksien typistyksestä leviää helposti laho- ja värivikoja runkoon asti. Oksien paksuudet kuvattaessa 31–42 mm kuorineen oksan tyveltä. Metlan koepuu, Punkaharju. Kuva: Erkki Salo
Lähikuva talvisesta koivunrungosta. Rungossa on punainen nauha ja merkintä T. 11/22. Rungosta on katkaistu kaksi suurta oksaa ja niiden leikkauspinnat on laitettu leikkuukohtien viereen. Sekä rungon että oksan leikkuupinnassa näkyy erilaisia ruskeita ja harmaita kuvioita.
Pehmeää ja kovaa lahoa on levinnyt runsaasti runkoon ylisuurista elävinä typistetyistä oksista. Oksien paksuudet kuvattaessa 43–55 mm kuorineen. Alemman typistetyn oksan pituus noin 40 cm. Metlan koepuu, Punkaharju. Kuva: Erkki Salo
Alt: Kappale visakoivun kuorellista runkoa, joka on halkaistu pituussuunnassa. Rungon sisällä karsitun oksan leikkausarpi näkyy 
tummana juovana ja siitä lähtee heikko värivika vinosti alas kohti rungon keskustaa.
Ohuiden oksien karsintajäljet umpeutuvat yleensä nopeasti jättäen vain pienen värivian ennen karsintaa syntyneeseen oksapuuhun rungon ydintä kohti. Karsinnan jälkeen syntyvä puu on tervettä jä hyvälaatuista. Karsitun oksan läpimitta on ollut noin 11 mm. Sysmä. Kuva: Risto Hagqvist
Kappale visakoivun kuorellista runkoa, joka on halkaistu pituussuunnassa. Rungon sisällä karsiutuneen oksan tynkä tummana tappina, ja siitä lähtee paksu tumma lahojuova alaviistoon kohti rungon ydintä.
Luontaisesti karsiutuviin oksiin jää usein kuiva oksan tappi, joka lahoaa ja kylestyy hitaasti puun sisään. Oksan kuoreton läpimitta on ollut 11 mm. Suonenjoki. Kuva: Risto Hagqvist.

Comments are closed.