Oksaa karsiessa ei saa vahingoittaa oksan tyvilaajentumaa eikä rungon kuorta. Oksa leikataan poikki läheltä runkoa heti oksan tyvilaajentuman eli oksakauluksen jälkeen. Katkaisu tehdään suunnilleen suorassa kulmassa oksan pituussuuntaan nähden, jolloin leikkausjälki on likimain pyöreä ja haavapinta minimoituu. Rungon kuoren vahingoittamista oksan yläpuolella tulee myös varoa, etenkin työskenneltäessä isoilla leikkureilla korkealla tai voimasaksilla alempanakin. Oksakauluksen ja rungon kuoren vaurioista lähtee lähes aina väri- tai lahovika runkopuuhun. Onkin parempi jättää oksaan muutaman millin tynkä kuin rikkoa oksan tyvikaulus.


Visakoivu kehittää helposti vesioksia rungon karsittuun osaan, jos karsitaan liikaa tai rungolle tulee valoa esimerkiksi taimikon raivauksessa. Nuoret vesioksat tulee poistaa kevyesti sipaisemalla aivan kasvukauden alussa ennen oksien puutumista.
Kilpalatvojen ja oksien kasvua voidaan hillitä myös normaalin karsinnan ohessa typistämällä eli katkaisemalla verson ohuesta kärjestä osa, mutta ei koko haaraa tai oksaa. Typistämistä suositellaan erityisesti nuorille kilpalatvoille, jotta haaran kiinnittymiskohta ehtii vahvistua. Typistetty haara tai oksa on muistettava poistaa vuoden tai kahden kuluttua. Paksuja oksia (läpimitta yli 2 cm) ei tule typistää, koska ne voivat joissakin tilanteissa kuolla parissa vuodessa typistämisen jälkeen, jolloin niistä leviää nopeasti väri- ja lahovikaa runkoon.
Kilpalatvojen poistoa jatketaan niin korkealta kuin välineet antavat myöden. Aluksi työ voidaan tehdä varrettomilla oksasaksilla, mutta myöhemmin tarvitaan pitkävartisia leikkureita.




