Taimikonhoito
Siementaimilla istutetussa visakoivikossa tehdään perkaus, eli poistetaan lehtipuiden vesat, ennen kuin niistä on haittaa visakoivun taimille. Myös reunametsän siemennyksestä syntyneet rauduskoivun luonnontaimet poistetaan, koska ne etukasvuisina pian alkaisivat varjostaa visakoivuja. Varttuneessa taimikossa voidaan istutetuista taimista poistaa sellaiset visautumattomat yksilöt, jotka pystytään varmuudella tunnistamaan.
Harvennukset
Siementaimilla perustetun visakoivikon ensiharvennus tulee tehtäväksi noin 15–20 vuoden iässä, edellyttäen että taimikonhoidosta on huolehdittu aikanaan. Ensiharvennuksessa ensimmäinen tehtävä on visautumattomien rauduskoivujen poisto, joskin epävarmoja tapauksia jää jonkin verran kasvamaan. Siinäkin tapauksessa, että metsikön perustamiseen olisi käytetty geneettiseltä laadultaan parasta siemenviljelyssiementä, on visautumattomia koivuja paljon, 30–40 %. Ensiharvennus kohdistuu juuri näihin metsikön kookkaimpiin puihin.
Visan kasvattajasta voi tuntua ristiriitaiselta poistaa metsikön kookkaimmat ja kauneimmat puut, mutta jäljelle jääneet visat toipuvat nopeasti ja alkavat tuottaa arvokasta puuta. Visautuvat puut ovat tässä vaiheessa pääosin erotettavissa ja yleensä jääneet kasvussaan selvästi jälkeen visautumattomista. Visautumattomien puiden lisäksi ensiharvennuksessa poistetaan sairaita, vioittuneita tai huonolaatuisia visoja, jolloin vapautuu tilaa parhaille visayksilöille.
Harvennuksen tulee olla riittävän voimakas, jotta jäljelle jäävät visat saavat valoa sekä tilaa kasvaa ja muodostaa hyvää visapuuta. Ensiharvennuksessa jätetään kasvamaan noin 900–1000 runkoa/ha, jolloin puiden välinen etäisyys on vastaavasti keskimäärin 3,3–3,2 m.
Seuraavat kaksi harvennuskertaa tähtäävät visojen kasvun ja laadun parantamiseen siten, että parhaille puille tehdään lisää tilaa poistamalla huonolaatuisia puita. Näissä harvennuksissa kertyy jo myyntikelpoista visaa, ja kannattaa selvittää puille ostaja ja hinta ennen harvennushakkuuseen ryhtymistä.
