Siementaimilla istutetut metsiköt

Taimikonhoito

Siementaimilla istutetussa visakoivikossa tehdään perkaus, eli poistetaan lehtipuiden vesat, ennen kuin niistä on haittaa visakoivun taimille. Myös reunametsän siemennyksestä syntyneet rauduskoivun luonnontaimet poistetaan, koska ne etukasvuisina pian alkaisivat varjostaa visakoivuja. Varttuneessa taimikossa voidaan istutetuista taimista poistaa sellaiset visautumattomat yksilöt, jotka pystytään varmuudella tunnistamaan.

Harvennukset

Siementaimilla perustetun visakoivikon ensiharvennus tulee tehtäväksi noin 15–20 vuoden iässä, edellyttäen että taimikonhoidosta on huolehdittu aikanaan. Ensiharvennuksessa ensimmäinen tehtävä on visautumattomien rauduskoivujen poisto, joskin epävarmoja tapauksia jää jonkin verran kasvamaan. Siinäkin tapauksessa, että metsikön perustamiseen olisi käytetty geneettiseltä laadultaan parasta siemenviljelyssiementä, on visautumattomia koivuja paljon, 30–40 %. Ensiharvennus kohdistuu juuri näihin metsikön kookkaimpiin puihin.

Talvinen maisema, lunta maassa, kahdenlaisia koivuja kasvamassa riveissä. Pitkät suorarunkoiset, valkotuohiset koivut ovat selvästi isompia kuin tummakuoriset, paksuoksaiset ja pensastuneet visakoivut. Kauempana taustalla häämöttää havumetsän latvusten tumma siluetti.
Hoitamaton visakoivikko. Visautumattomia puita ei ole poistettu, ja ne erottuvat kuvassa visautuneita suurempina. Visakoivut ovat jo selvästi alle jääneitä. Myös karsinta on jäänyt tekemättä, joten visakoivuista on tullut oksikkaita ja pensasmaisia. Punkaharju. Kuva: Risto Hagqvist

Visan kasvattajasta voi tuntua ristiriitaiselta poistaa metsikön kookkaimmat ja kauneimmat puut, mutta jäljelle jääneet visat toipuvat nopeasti ja alkavat tuottaa arvokasta puuta. Visautuvat puut ovat tässä vaiheessa pääosin erotettavissa ja yleensä jääneet kasvussaan selvästi jälkeen visautumattomista. Visautumattomien puiden lisäksi ensiharvennuksessa poistetaan sairaita, vioittuneita tai huonolaatuisia visoja, jolloin vapautuu tilaa parhaille visayksilöille.

Harvennuksen tulee olla riittävän voimakas, jotta jäljelle jäävät visat saavat valoa sekä tilaa kasvaa ja muodostaa hyvää visapuuta. Ensiharvennuksessa jätetään kasvamaan noin 900–1000 runkoa/ha, jolloin puiden välinen etäisyys on vastaavasti keskimäärin 3,3–3,2 m.

Seuraavat kaksi harvennuskertaa tähtäävät visojen kasvun ja laadun parantamiseen siten, että parhaille puille tehdään lisää tilaa poistamalla huonolaatuisia puita. Näissä harvennuksissa kertyy jo myyntikelpoista visaa, ja kannattaa selvittää puille ostaja ja hinta ennen harvennushakkuuseen ryhtymistä.

Kesäinen visakoivikko, puissa vehmaat, syvänvihreät lehdet. Kaikki visakoivut ovat suoria puita, joissa visautumisen merkkeinä paukuroita rungossa. Aluskasvillisuus on rehevää, heiniä ja saniaisia. Pensaskerroksessa pihlajaa ja muita lehtipuita taimina.
Säännöllisesti hoidettu 25-vuotias siemenvisakoivikko. Alkuperä SV 353. Viljelmä on perustettu 1-vuotiailla taimilla ja suojattu hirvieläimiltä kevyellä verkkoaidalla noin 17 ensimmäisen vuoden ajan sekä myyriltä muovisin myyräsuojin. Karsintaa ja leikkausta on tehty vuosittain ikävuosina 2–20, minkä vuoksi haaroittuneita puita ei ole. Visautumattomat ja huonolaatuiset on poistettu vähitellen noin 10 vuoden iästä lähtien. Lahti. Kuva: Anneli Viherä-Aarnio

Comments are closed.