Ensimmäinen visaviljelmä istutettiin Metsätieteellisen koelaitoksen (sittemmin Metsäntutkimuslaitos) Vesijaon kokeilualueeseen Padasjoelle vuonna 1920. Evon metsäopiston johtajana toiminut V.T. Aaltonen oli keräyttänyt luontaisista visakoivuista siemenet, joista kasvatettiin viljelyyn tarvittavat taimet.
Professori Olli Heikinheimo käynnisti visakoivua koskevan tutkimuksen Metsätieteellisessä koelaitoksessa vuonna 1923. Hän myös havaitsi vuonna 1929 visanominaisuuden periytyvän eli siirtyvän siementen välityksellä sukupolvesta toiseen. Heikinheimon johdolla perustettiin 1930-luvulla useita visaviljelmiä laitoksen kokeilualueisiin Aulangolle, Hauholle, Kerimäelle ja Punkaharjulle. Kyseisistä metsiköistä, joiden yhteispinta-ala oli noin 20 ha, tuli myöhemmin tärkeätä aineistoa visakoivun tutkimukselle, pluspuuvalinnalle ja jalostukselle.
Visakoivun viljelymäärät pysyivät pitkään vähäisinä ensimmäisten viljelmien perustamisen jälkeen, mitä selittänee käytettävissä olevasta siemenestä saatavien taimien vaihteleva ja usein alhainen visautuvuus.
Perinnöllisesti parempaa siementä tuli saataville Metsänjalostussäätiön perustettua vuonna 1981 ensimmäisen visakoivun siemenviljelyksen. Visakoivun pluspuiksi oli valittu parhaita runkomaisia paukuravisoja jo 1940-luvulta lähtien. Nyt niiden parhaimmistoa istutettiin vartteina muovihuoneessa olevaan siemenviljelykseen pölyttämään toisensa ja tuottamaan siementä.
Siemenviljelyssiemenestä kasvatetuista taimista visautuu arviolta 60–70 %. Laadultaan parantunut siementaimiaineisto innosti lisäämään visan viljelyä. Lisää vauhtia visakoivun viljely sai, kun visakoivulle kehitettiin solukkolisäysmenetelmä vuonna 1986. Se mahdollisti parhaiden visayksilöiden kloonaamisen, jolloin visautumisprosentti on 100, eli kaikki taimet visautuvat. Kloonivisojen kaupallisen tuotannon käynnisti Metsätyllilä Oy vuonna 1992.
Visakoivun istutus nousi huippuunsa 1990-luvun lopulla, jolloin visakoivun istutuspinta-alan arvioidaan nousseen korkeimmillaan 600 hehtaariin vuodessa. Noista määristä viljely on vähentynyt jyrkästi, ja vuonna 2023 arvioitu viljelypinta-ala oli 13 ha.
Visakoivun vuosittainen viljelypinta-ala, ha/vuosi vuosina 1984–2023 erikseen siementaimilla, kloonitaimilla ja kaikilla taimilla yhteensä. Pinta-alat on laskettu taimitarhoilta luovutettujen taimimäärien perusteella. Siementaimilla viljelytiheytenä on käytetty 1600 tainta/ha ja kloonitaimilla 900 tainta/ha. Tiedot vuosien 1992–1997 kloonitaimien määristä eivät ole saatavissa. Lähde: Ruokavirasto 19.11.2024