Visakoivun kauppatilanteessa, ostajan saavuttua paikalle, jokainen runko tutkitaan huolellisesti. Visautuneisuus voidaan saada selville vasta, kun puu on kaadettu. Kaadetusta puusta visaa lähdetään etsimään sahaamalla tyvestä lyhyitä pätkiä, kunnes poikkileikkauksessa alkaa näkyä visakuvio. Samalla tutkitaan rungon viat – koroja, pakkashalkeamia, lahoa tai runkoa rikkoneita murtuneita oksia ei saa olla. Jos lahoa tai muuta vikaa löytyy, tehdään sen suhteen samoin kuin visakuviota etsittäessä, eli sahataan tyvestä eteenpäin pätkiä, kunnes vika on ohitettu. Siitä eteenpäin runko katkotaan vähintään 100 cm mittaisiksi sorvipölleiksi.


Kun sorvivisan ostaja on erotellut sorvattavaksi kelpaavat rungonosat, vuoroon tulee oksavisan ostaja. Katkonta ja lajittelu voidaan joutua tekemään kahdesti, mikäli sorvi- ja oksavisa menevät eri ostajille. Yleensä kuitenkin pyritään myymään sekä sorvi- että oksavisa samalle ostajalle. Lopuksi on pienvisan ostajien vuoro. He valitsevat omaan käyttöönsä sopivat kappaleet jäljelle jääneistä rungoista. Visarunkojen katkonnassa syntyy paljon eripituisia pätkiä, joista kannattaa lajitella talteen visakuviota sisältävät ja tarjota niitä myyntiin erilaisten pienesineiden valmistajille. Kun katkonta ja lajittelu on tehty, syntyneet erät punnitaan ja tehdään luovutuspaperit. Visakoivut punnitaan aina tuoreina ja kuorellisina. Punnitus tehdään kuormaimeen yhdistetyllä vaa’alla tai punnitsemalla koko kuorma autovaa’alla. Punnitusta tehdään paljon myös siirtopainovaa’alla.
