Kasvinsyöjänisäkkäät – myyrät, jänikset ja hirvet – ovat visaviljelysten pahimpia tuhonaiheuttajia. Visakoivu maistuu korkean sokeripitoisuutensa vuoksi niille hyvin.
Myyrätuhojen riski on suurin pelloilla ja myyräkannan ollessa korkea. Tuhojen torjumiseksi taimet on pelloilla aina suojattava keväällä heti istutuksen yhteydessä taimisuojilla, koska myyrät alkavat syödä taimia jo juhannuksen aikaan. Etenkin värikkäät muoviset taimisuojat auttavat löytämään taimet aluskasvillisuuden joukosta ja helpottavat taimien myöhempää hoitoa, kuten heinäntorjuntaa.
Visakoivulle suositellaan 20–30 cm korkeita taimisuojia. Korkeammissa putkissa (60 cm) voi lämpötila nousta keväällä siten, että taimien kasvu käynnistyy liian varhain ja ne voivat paleltua keväthalloissa. Korkeat suojat pitää myös tukea erillisellä tukikepillä.
Mikäli myyrät ovat jo ehtineet jyrsiä taimesta kuoren pois rungon ympäriltä, se leikataan oksasaksilla tuhokohdan alapuolelta, minkä jälkeen se voi vielä vesoa tyvellä olevista leposilmuista ja kasvattaa uuden latvuksen.
Hirvi on visaviljelysten pahin tuholainen, joka voi estää visanviljelyn kokonaan esiintyessään runsaana. Rauduskoivun viljelyn vähentymisen suurimpana syynä pidetään juuri hirvien aiheuttamaa taimikkotuhojen riskiä. Hirvi syö koivun lehtiä ja ohuita oksia, mutta ravitsevia versonkärkiä tavoitellessaan se murtaa poikki latvoja kookkaistakin taimista. Vasta läpimitaltaan yli viiden senttimetrin vahvuiset puut alkavat olla turvassa hirven katkonnalta. Mikäli hirvi katkaisee taimesta ohuen latvan, taimi kasvattaa uuden latvan ja toipuu syönnistä yleensä hyvin. Kookkaan koivuntaimen katkaisusta seuraa yleensä laatua heikentävä mutka ja lahovika, jos rangan katkaisukohta on läpimitaltaan yli senttimetrin. Toistuva hirven syönti pensastaa taimet kasvatuskelvottomiksi.
Kuva: Anneli Viherä-Aarnio
Varmin tapa suojata viljelys on aitaaminen, mikä on kallista, etenkin jos käytetään maahan pystytettäviä kestopuutolppia ja tukevaa verkkoa. Tosin aitarakenteita voidaan käyttää uudelleen noin 10–12 vuoden välein, kun puut ovat ohittaneet tuhoille alttiin koon. Järeän aidan sijasta voidaan käyttää myös keltaisia karkotenauhoja viljelyksen ympärillä, mutta niiden teho on epävarma etenkin syrjäisillä kohteilla, ja lumi voi painaa niitä maahan. Melko toimivaksi on havaittu kahdesta muovinarusta koostuva aita.
Toimiva ratkaisu on myös taimiston jokavuotinen ruiskuttaminen Trico-karkotteella, jota levitetään taimistoon kesäkuun alussa lehvästöruiskutuksena tai lokakuussa. Käsittelyjä on jatkettava siihen saakka, kun visakoivu saavuttaa 5 metrin pituuden.
Jänikset voivat aiheuttaa joskus merkittävää paikallista tuhoa katkomalla taimien latvoja hangen yläpuolelta, mikä aiheuttaa taimien haarautumisen, vaikkei tapa niitä. Jäniksiä voi torjua aitaamalla viljelyksen kevyellä kanaverkolla ja tehokkaalla metsästyksellä.
Lumituhoista visakoivut kärsivät tavallista koivua herkemmin usein vinon kasvutapansa ja leveän latvuksensa vuoksi. Myös rungon niverä puuaine kestää heikommin taivutusta kuin tavallinen puuaineeltaan suora koivu. Lumituhoja voi ehkäistä harvennuksin ja kaventamalla puiden latvusta suurimpia oksia karsien. Märkien lumisateiden jälkeen on hyvä käydä tarkistamassa taimikko ja karistaa lumet pois latvuksista.
